Valloneilla on Suomessa pitkät historialliset perinteet. Juurien löytämiseksi täytyy palata ajassa aina kauas 1600-luvun Ruotsi-Suomen suurvalta-aikaan. Ruotsi-Suomen rautateollisuuden historiassa 1600-luku merkitsi suurta murrosta. Kruunu halusi viedä ulkomaille pitkälle jalostettua kankirautaa. Samalla kun raudantuotantolaitokset kasvoivat, kankiraudan taonta levisi eri puolille valtakuntaa, myös Suomeen. Ensimmäisenä tänne perustettiin v. 1616 Mustion kruununruukki. Se sai seuraa 1630- ja 1640-luvuilla, kun Antskogin, Billnäsin, Fagervikin ja Fiskarsin ruukit rakennettiin. Ne kaikki sijaitsivat suppealla alueella läntisellä Uudellamaalla ja kesti aina vuosisadan viimeiselle neljännekselle asti ennen kuin muualle Suomeen nousi rautaruukkeja.

Ulkomainen rautateollisuuden ammattityöväki Ruotsissa

Tärkeä rooli raudantuotannon kehityksessä oli sillä ulkomaisella ammattityöväellä, jota 1500- ja etenkin 1600-luvulla värvättiin Ruotsiin. Useimmat vallonit saapuivat tehtailija ja suurliikemies Louis de Geerin värvääminä vuosien 1615 ja 1650 välillä. Yhteensä valtakuntaan muutti Valloniasta lähes tuhat rautateollisuuden ammattilaista. Vallonien ja ruotsalaisten välillä oli suurehko kulttuurinen ero, mikä hidasti heidän sulautumistaan maan muuhun väestöön. Myös kielet, ranskan vallonialaismurteet sekä ruotsi ja suomi, olivat kaukana toisistaan.
Vallonialaisten identiteetin säilymistä Ruotsissa edesauttoi se, että suurin osa heistä asui Upplannin ruukeilla, joilla he muodostivat ammattityöväen rungon. Osa näistä yhteisöistä, kuten Löfsta ja Österby, säilyttivät vallonialaisen leimansa aina 1900-luvulle asti. Ruotsissa yhä vielä elävästä voimakkaasta valloni-identiteetistä kertoo neljästi vuodessa ilmestyvä Vallonättlingen-lehti.

Vallonialainen ammattityöväki suurvalta-ajan Suomessa

Vallonialaisten ammattimiesten merkitys Suomen rautateollisuudelle oli suuri 1630-1640-luvuilla. Uudenmaan rautaruukkien omistajat ja haltijat Jakob Wolle, Petter Thorwöste ja Carl Billsten rekrytöivät uusille ruukeilleen ammattimiehiä Ruotsista. Wolle lienee värvännyt muutamia ammattimiehiä jopa suoraan Valloniasta asti, sillä hänen palveluksessaan työskenteli miehiä, joiden ei tiedetä olleen Ruotsissa. Pääosa näistä varhaisista ulkomaisista ammattimiehistä oli mestareita, jotka levittivät ammattitaitoaan uusille ruukeille. Osa heistä jäi pysyvästi Suomeen. Varhaisista valloneista pääosa oli hiilenpolttajia, mutta joukossa oli myös vasaraseppiä ja masuuniväkeä.

Eniten ulkomaista ammattiväkeä työskenteli Antskogin ruukilla. Sieltä on myös varhaisin maininta valloneista Suomen ruukeilla. Vuoden 1636 henkikirjan mukaan Antskogissa oli kaksi vallonialaista vasaraseppää sekä kolme muuta vallonia: padanvalaja ja kaksi hiilenpolttajaa. Vaikka Antskog oli kansainvälisin ruukki suurvalta-ajan Suomessa, oli valloneilla merkitystä myös muille suomalaisille ruukeille. Kaksi vallonihiilenpolttajaa Johan ja Hans Misken levittivät vallonialaisen pystymiilun käyttöä Mustioon.

Vuoden 1650 jälkeen ja ennen uusien tehtaiden perustamista vuoden 1680 tienoilla Suomen rautaruukeille saapui enää aniharvoja uusia ulkomaisia ammattimiehiä. Rautateollisuuden ammattiväki muutti usein pieninä sukuryhminä. Ammattitaito Uudenmaan rautaruukeilla alkoi 1600-luvun loppupuolella jäädä jälkeen ruotsalaisesta kehityksestä. Koska uutta ammattiväkeä ei juurikaan saapunut Suomeen, ei tänne myöskään virrannut uusia teknisiä ja taidollisia innovaatioita. Vuosisadan loppupuolella perustetuille Kosken, Koskenkylän, Teijon, Kauttuan ym. ruukeille rekrytoitiin väkeä suoraan Ruotsista. Vaikka Uudenmaan vanhoille tehtaille ei enää tullut uutta ammattiväkeä Ruotsista, muille Suomen ruukeille saapui lukuisia toisen ja kolmannen polven valloneja. Vielä tuolloin ulkomaisella väellä oli suuri merkitys ammattitaidon välittäjänä.

Ulkomaisen ammattityöväen vaikutus Suomessa

Koska Suomessa ei ollut vastaavaa raudantuotantoperinnettä kuin Bergslagenin alueella Ruotsissa, täytyi Uudenmaan ensimmäisten ruukkien lähes koko ammattityöväki rekrytöidä muualta. Ruotsalaisten ohella valloneilla ja saksalaisilla oli suuri merkitys raudantuotannon ammattitaidon välittäjinä. Alussa useimmat vallonimuuttajat olivat hiilenpolttajia, mutta jatkossa vasarapajan ja masuunin työväen sekä tuotantolaitosten rakentajien osuus kasvoi.

Ainakin vallonien osalta voidaan todeta, että pääosa Ruotsin suurvalta-ajalta tänne muuttaneista suvuista katosi 1690-luvun suurten kuolon vuosien, vuosien 1710-1711 ruton ja isonvihan myötä. Rautaruukkien toiminta katkesi viimeistään 1710-luvulla. Suuren Pohjan sodan jälkeen Suomen ruukeille värvättiin uutta ammattityöväkeä. Esimerkiksi Antskogiin rakennettiin vuonna 1734 vallonivasarapaja, jonka sepät saapuivat Upplannista. Näiden 1700-luvulla Suomeen muuttaneiden vallonien lukuisia jälkeläisiä vaikuttaa täällä vielä nykyään.

Lähde: Georg Haggrén. 1998, Sukutieto I. Suomen Sukututkimusseura.

Kirjallisuutta:

APPELGREN 1968
E. Appelgren, Vallonernas namn. Stockholm.

BOËTHIUS 1951
Bertil Boëthius, Gruvornas, hamrarnas och hyttornas folk. Stockholm.

DOUHAN 1985
Berndt Douhan, Arbete, kapital och migration. Valloninvandringen till Sverige under 1600-talet. Studia Historica Upsaliensis. 140. Diss. Uppsala.

HAGGRÉN 1994
Georg Haggrén, Patruuna, mestari ja muu ruukinväki. Läntisen Uudenmaan rautaruukkiyhteisöt suurvalta-ajalla. Painamaton lisensiaattityö. Helsingin yliopiston historian laitos.

LINDBLOM 1989, 1990, 1992
Kjell Lindblom, Vallonsläkter under 1600-talet. I-III. Stockholm.

VILKUNA 1992
Kustaa H. J. Vilkuna, Jean Rochie. Vallonielämäkerta 1600-luvun Suomesta. Genos 2/1992 s. 50-55.

VILKUNA 1996
Kustaa H. J. Vilkuna, Arkielämää patriarkaalisessa työmiesyhteisössä. Historiallisia tutkimuksia 196. Helsinki.

Lisätietoja:

Ruotsin Vallonit-yhdistys: Sällskapet Vallonättlingar
Suomen Vallonit-yhdistys: Pj. Elsa Elmgren

Valloni-sukunimiä Suomessa:

Allardt (Alard), Blanck, Boden (Baudet), Boivie, Bonnevier, Bovin, Brun (Le Brun), Bröss (Breuse), Chydrion (Cudriaux), Collin, Darnanell, Debois (Dubois), Depardieu, Drougge (Drugge), Duhan, Forge (Forss), Gadd, Gallan, Garney, Gauffin (Gåfeng), Gefvert (Jävert), Giers, Gilljam, Gilles, Hafra (Havrenne), Hahne, Henning (Henin), Hybinette (Benett), Lauren, Laurin, Lycka (Lucas), de Maré, Martinell, Mineur, Misken, Martelo (Martelleur), Martin, Mornie, Oudar, Pihra (Pira). Pousar (Pusar), Pouse, Pousette, Sporrong, Tillman, Toll, Uhr, Väder

Huom! Lista ei ole mitenkään kattava tai tarkka. Useita tulkintoja on varmasti olemassa. Monet nimet ovat myös suomalaistuneet: Lihristä on esimerkiksi tullut Lavola ja Litmala.

Lähde: Georg Haggrén
Sukututkimus-lehti 1998/1
Suomen Sukututkimusseura



"Vallonivasarat" kilkattivat
myös Suomen ruukeissa.